Välillä mä ihmettelen tätä elämää ja maailmaa ihan urakalla. Ihmettelen et oikestaan mikään toimii, kun niin kovin monet ihmiset on sellasia kuin aamulenkillä tapaamani puolipäivä-äiti. Akka hiihti isolla bemarilla pitkin katua niin ettei ensin meinattu päästä yli ollenkaan. Sit se idiootti parkkeeraa puoliks keltaselle viivalle, pihan sisäänajoaukkoon. Huikkasin sille, että ihan vihjeeks vaan, oot sakkopaikalla. "Eiku mä vaan haen mun lapsen tuolta puistosta, ei mee ku minuutti." Joo. Ihan kuin se hyvittäis kaiken.

Eipä mun sit oikestaan tarviikaan ihmetellä, miks tää maailma (tai just tää rakas kotimaa) on niin paska paikka eikä mikään ei muutu, ainakaan paremmaks. Mikä ihme saa jotkut ihmiset ajatteleen että ne on sääntöjen, jopa lakien yläpuolella? Onks kaikkien säädösten noudattaminen sittenkin vapaaehtosta? Saaks ite päättää, mitä noudattaa ja mitä ei, miten nyt parhaiten sattuu senhetkiseen tilanteeseen sopimaan? Miks yleensä on mitään lakeja, jos ne ei koske kaikkia? Miks joitain rangaistaan mut toisia ei? Vai saako paha lopulta palkkansa? Koska?

Voi V, vähemmästäkin saa aneurysman.