Vittu että vituttaa kaiken maailman koirankusettajat, joita puisto on täys tiettyyn kellonaikaan. Siellä ne kulkee vihasten, rähisevien rakkiensa kanssa. Mä väännän suuta tiukempaan mutruun ja kiiruhdan ohi. Komennan omaa koiraa ja ärisen takasin niille riitaa haastaville testosteronihirmuille. Välillä toi oma karvakasa on tosi rasittava, kun se on niin saatanan sosiaalinen. Sille koko maailma on potentiaalinen ystävä ja leikkikaveri eikä se yhtään ymmärrä, että jollain toisella on pahat mielessä ja vaan odottaa hyvää hetkeä käydä kiinni ja antaa sille, mamman pikku pallerolle turpaan. Menkää ny sinne yhteen kuumaan paikkaan niiden kouluttamattomien piskienne kanssa. Tai vaikka koirakouluun. Mut pysykää kuitenki kaukana meistä.
