Ilmoittauduin vielä yheks vuodeks yliopistolle. Ihan vaan alennusten takia. Näin kolkytvuotiaana saa vielä tässä kaupungissa opiskelijabussikortin, sitä vanhempana pitää olla oikeutettu kelan opintotukeen. Mä käytin viimisen tukikuukauden kun muutettiin yhteen. Eli ennen ens vappua pitäis gradun olla kansissa. Crap. Mitä ihmettä tapahtu? Eihän mun siitä ikinä pitäny mitään peikkoa tehä, vaan ottaa ihan rennosti ja koittaa suoltaa 60-80 sivua paskaa paperille. Viis vuotta sitä nyt on tässä pyöritelty. Tän vuoden uutuus on sellanen Lotta på Bråkmakargatan -asenne, "minähän en mitään gradua tee jossen saa tehä niinku haluun, ehkä ainakaan jos luulette mun jotain mini-tohtorinväitöstä väsäävän, gradun on tarkotus olla harjotustyö, opinnäyte, eikä mikään uus uraauurtavia tuloksia esittelevä tieteellinen tutkimus". Pyh, sanon minä. Jostain pitäis nyt löytää rohkeutta rykästä se gradu kasaan ja valmistua. Ja sit alkaa uus helvetti työnhaun kanssa. Mut sitä mä koitan olla nyt stressaamatta. Tällä hetkellä verenpaineen nostatukseks löytyy ihan tarpeeks asioita.
Loppuun vielä illan viimeinen hidas.
