Keskustelumme ovat luottamuksellisia. Jos kuitenkin johonkin asiaan on saatava muutos ja mukaan tarvitaan nuoren vanhempia tai jotakin muuta tahoa, kerron sen nuorelle. Juuei tod. Kävin jossain vaiheessa yläastetta koulukuraattorin juttusilla. En tiiä, oliko siitä apua. Kun sitten kerran uskaltauduin puhumaan kaikesta, mitä mun mustassa mielessä liikkui, kuraattori säikähti niin, että ihan ilman lupaa kysymättä meni ottamaan yhteyttä nuorisopoliklinikkaan, josta kävi kutsu heidän vastaanotolleen. Luottamuksellista my ass. En tainnu mennä sinne. Ne, tai ainakin se mun täti, oli ihan idiootteja. Hankin omaa apua - joka varmaan olis auttanu enemmän, jos olisin uskaltanu kertoa kaiken. Toisaalta sitten myöhemmin, kun tapaamiset oli enää satunnaisia eikä niin... virallisia, mun kertomukset sai aika tyrmäävän vastaanoton. Tai ehkä just siks, kun mitään varsinaista vastuuta ei enää ollut, saattoi mun auttaja vihdoin sanoa, mitä oli ehkä jo aiemminkin ajatellut. Ja mä nielen kiltisti kaiken. Thank you sir, may I have another.
