Olen nuori. Äänestin.
Vaikka sopivaa ehdokasta ei ensin millään meinannut löytyä. Piti olla oikean värinen, oikea asenne, oikea perhetilanne. Ei millään ison perheen avopuolisolla tai yksinhuoltajaäidillä/-isällä oo aikaa missään Euroopassa heilua. Tai jollakulla muulla, jolla luottamustehtäviä on jo noin miljoona.
Niinpä sitten eri vaalikoneita klikkailin ja puolueiden kotisivuja tutkailin, ja löytyihän yksi varteenotettava vaihtoehto. En kyllä usko, että se pääsi leikkiin mukaan, mutta äänestinpä kuitenkin, ja vielä omantuntoni mukaisesti. Joku joskus sanoi, että jos ei äänestä niin ei saa valittaa. Sen logiikan mukaan olen siis lunastanut itselleni luvan valittaa. Sitä paitsi mun mielestä on hienoa äänestää. En oo vielä ihan niin kyyninen, että katsoisin äänestämisen olevan täysin turhaa. Vielä sen ympärillä leijuu illuusio demokratiasta ja asioihin vaikuttamisesta. Ja jos useampi ajattelis niin, saattaispa olla, että joitakin muutoksia tapahtuis. Niitä odotellessa.
