Valoa kansalle

Tänä keväänä ymmärsin yhtäkkiä mistä puhuvat, kun väittävät, että valon lisääntyminen lisää itsemurhia. Yleensä kesäaikaan siirtyminen on mulle riemun päivä ja alan jo unelmoida valoisista ja hieman lämpenevistä kevätilloista, ehkä koulusta kotiin, tai kirjastosta, tai muuten vaan iltakävelyltä spatseeraamasta. Nyt vaan ahistaa, päivä pitenee eikä voi hyvissä ajoin kömpiä peiton alle, vaan pitäis sitä ja pitäis tätä, kun kellokin on vasta kuus. Toivottavasti maisemanvaihdos auttaa. Ollaan miehen kanssa lähdössä, vihdoinkin, häämatkalle! Tai se on vår bröllopsresa/vårt livs resa, kun ei varmaan toiste enää niin kauas ja sinnepäin maailmaa mennä. Ellei ihastuta ikihyviks ja muuteta sinne ikiajoiks! Siinäpähän olis äiti ihmeissään - eikä enää soittelis joka päivä monta kertaa, tulis meinaan sen verran kalliiks. Hmm, pitääki panna tarkempaan harkintaan...! Haha!