Täällä sitä ollaan. Iloisena itäisessä lähiössä. Ihan todella.
Samaan saumaan osui monta asiaa: vanhan asunnon myynti, uuden asunnon osto, asuntokauppoja seuraava muutto - ja uusi työ.
Mua haastatellut nuori nainen soitti, kun oltiin keskellä Hämeenkatua eläinlääkäristä tulossa, ja vaikka olin liikenteen melulta jotenkin kuulevinani "vakituinen, toistaiseksi voimassa oleva työsuhde", en uskaltanut ottaa sitä tosissani ennen kuin allekirjoittaisin työsopimuksen muutama viikko myöhemmin.
Ja niinhän siinä toden totta luki. Tänä juhannuksena tulee kaksi vuotta täyteen. Työtehtävät on kerenny vaihtuakin jo, eikä uraputki toivottavasti tähän vielä pääty. Kai ne ukot joskus jää eläkkeelle. Toimariks toimarin paikalle vaan.
Jännä fiilis, kun ei tartte viikonloppuna miettiä seminaaritehtäviä tai kirjatenttejä tai kaikkea sitä, mitä nyt nykyisin tehdäänkään. Kirjotetaan hirveesti ainakin. Miehen opiskeluita vierestä seuranneena voin vain todeta, että kovasti on systeemit muuttunu. Mietin aina välillä, miten toisenlaista elämä olis ollut, jos olisin uskaltanut vaihtaa pääainetta tai jopa opinahjoa heti kun tajusin, ettei kielitiede oo mun juttu ollenkaan. Olisinko päätynyt jonnekin muualle elämässäni? Oon kuitenkin sen verran fatalisti, että uskon, vaikka tie olis ollut eri, on määränpää lopulta sama.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar