Vihaan meidän asuntoa. Nimenomaan asuntoa. Mun koti ei oo täällä, poplyriikoita lainatakseni. Vihaan meidän naapureita. Talonmiestä, joka kunnostautuu vain lumitöissä ja todella pikaista huomiota vaativissa akuuttiasioissa (tyyliin muuten kohta tulvii koko kämppä). Hallitusta, joka ei saa häiritseviä naapureita kuriin, vaan on antanut niiden meluta ja bilettää nyt kolme vuotta putkeen. Alkaa olla aika mahtavat univelat niskassa. Asuntovelasta puhumattakaan. Tässäkö se sit oli, meidän unelmien asunto keskeisellä paikalla ylimmässä kerroksessa siedettävällä pohjaratkaisulla. It's a fking dump. Täällä ei oo ehkä mitään muuta hyvää kuin katto ja seinät. Onpahan joku paikka missä säilyttää tavaroita. Niin ja koirallakin koti. Tai ehkä se ois muutenkin löytäny omistajan.
Koiran omistaminen on sit ihan toinen valitusvirsi, jota en nyt just viitti veisata. Halv åttakin alkaa ihan just. Kaada tuoppiin sitä punkkua ja sit pikapikaa sohvalle makaamaan. Jesh.
