måndag 22 november 2010

Mainosten uhri

Olin sitä jo pienenä - koitin kuunnella mitä murot mulle juttelee (nehän puhuu mulle!) sekä taikoa pähkinöistä snickersiä. Tässä viikko-pari sitten (okei, ehkä kolme) näin mainoksen ja ryntäsin heti ostamaan niin maan perkeleesti purkkaa, jotta saisin Jenkki-laukun (noi muut rojut ne voi ihan vapaasti pitää). pure_jenkki.jpgKun mullahan ei siis ennestään oo yhen ainoota käsveskaa tai mitään muuta kassinnäköstä. Sitä nyt sit odotellessa. Mut on mul kyllä sellanen fiilis, että siitä tulee uus favo-veska. Nyt on sit jenkkiä niin että riittää juhannukseen asti. Eikä lisää osteta ennenku viiminenki pala on pureskeltu.

Miten ihmeessä kello on taas noin paljon? Mihin se aika rientää? Sit taas aamulla vikisen et väsyttää. No ei ihme ku pitää hereillä kukkuu näin myöhään. Tänään oon huvittanu itteeni kattomalla melkein kaikki tältä kanavalta.

Taisin muuten olla aika tuiskeessa eilen, ku en tosta Vauvakuumetta 3:sta muistanu läheskään kaikkee. No mut se on sit vähän niinku seniili mummo - "uusia" tuttavuuksia joka päivä. Oli aika puistattava kokemus puhua sen kanssa puhelimessa pitkästä aikaa. Selitti ihan omiaan, mikään ei liittyny mihinkään, ja just kun luulin että oltiin päästy yhteisymmärrykseen, alko sama juttu alusta. Se sano joskus aikoinaan kahekskytluvulla, että sen saa ihan vapaasti tuupata bussin alle jos siitä tulee yhtään seniili. Mut joo... Ja nyt mun äiti sanoo samaa itestään. Pyysin sen varmuuden vuoks kirjallisesti kolmena kappaleena. Katotaan nyt sit. Mut musta tuntuu että se on nyt jo unohtanu sen. Niin se yleensä on. Kunhan puhuvat.

Mut joo. Jos hyvä säkä käy niin mun uus hiano veska tulee jo tällä viikolla. Jei!