Mitäs jännää mulle oikein tapahtui?
Joo, yhdentoista vuoden pähkäilyn jälkeen aika oli vihdoin kypsä tatuoinnille. Keksin, mitä haluan ja minne. Suojelusenkeli. 
Siellä se nyt on, keskellä selkää. Kovasti kyselin mieheltä, jolla jo jokunen koristus nahassaan on, sattuuko tikkaaminen, mutta eihän se osannut vastata kuin omasta puolestaan. Sillä on, siitä huolimatta että on mies, aika korkea kipukynnys, eikä sen tatuoinnit oo paljoa sattuneet. Olihan se tosi jännää, ensin siirtokuva paikoilleen ja sit mahalleen makaamaan odottelemaan, koska napsahtaa. "Noni, sit lähtee!" Ei se oikestaan sattunut, enimmäkseen kutitti, mutta joissain kohdissa lähellä luuta teki vähän kipeetä. Samoin myös varjostuksia väsätessä, ja kun oli paljon yksityiskohtia pienellä alueella, silloin tunnahti niin että melkein meinasin sanoa "jos et oo kohta valmis ni mä lähen menee". Mut hyvin meni, herra tatuoija on, lyhyestä urastaan huolimatta, tosi taitava. Meillä on miehen kanssa jo uudet ajat varattuna. Nyt kuvitetaan koko perhe, ollaan sit kesällä kunnossa!
Siellä se nyt on, keskellä selkää. Kovasti kyselin mieheltä, jolla jo jokunen koristus nahassaan on, sattuuko tikkaaminen, mutta eihän se osannut vastata kuin omasta puolestaan. Sillä on, siitä huolimatta että on mies, aika korkea kipukynnys, eikä sen tatuoinnit oo paljoa sattuneet. Olihan se tosi jännää, ensin siirtokuva paikoilleen ja sit mahalleen makaamaan odottelemaan, koska napsahtaa. "Noni, sit lähtee!" Ei se oikestaan sattunut, enimmäkseen kutitti, mutta joissain kohdissa lähellä luuta teki vähän kipeetä. Samoin myös varjostuksia väsätessä, ja kun oli paljon yksityiskohtia pienellä alueella, silloin tunnahti niin että melkein meinasin sanoa "jos et oo kohta valmis ni mä lähen menee". Mut hyvin meni, herra tatuoija on, lyhyestä urastaan huolimatta, tosi taitava. Meillä on miehen kanssa jo uudet ajat varattuna. Nyt kuvitetaan koko perhe, ollaan sit kesällä kunnossa!