måndag 7 september 2009

Äkkipäätään

päivän tapahtumia. Pikaa siks, että väsyttää.
On väsyttänyt ihan sikana koko päivän. En oo pystynyt paljon mihinkään, paitsi tuijottamaan eteeni. Koira meni harkkoihin ja sieltä kotiin TOSI nätisti, harkoissa ei-ihan-niin-komeesti, tuli melkein itku ja hammasten kiristys ja pakko oli ryta till ett par gånger - mut eihän se ton pienen ADHD:n menoo paljoo hidastanu. Toisaalta mieluummin niin, että täällä kotona ("kotona", siis arkielämässä) ohitukset ym. sujuu eikä niin, että treenikentällä toimii kuin unelma ja muualla miten sattuu. Nyt se nukkua tuhisee sohvalla masu täynnä hyvää ruokaa. Anyway, back to Jack: melkein ei tee mieli mennä torstain tapaamiseen. Tuntuu, ettei mulla oo mitään sanottavaa. Ahistaa joo, mutten osaa sitä sille kertoo. Eikä yleensä sen luona enää jostain syystä ahista. Isukkia ahistaa sen synttärit. Se jo mietti tulevansa niitä tänne pakoon. Tervetuloa!
Ja nyt, hyvää yötä.