torsdag 6 augusti 2009

Valitusta ja avautumista

Lakkasin lukemasta erästä blogia. (Suuren kateuden takia saatan jättää toisenkin - mut olihan ne liput ihan saatanan kalliit.) Se osa, jakso elämästä on ohi, päättynyt. Ei enää suorituspaineita, jos kiroiluttaa niin kiroilen. Niin kuin nyt.

Vituttaa kaiken maailman idiootit. Niitä on maailma täys, lähipuisto ihan erityisesti, eikä viiminen oo vielä edes syntynyt. Vitun Idarit, jotka ajaa autolla puistossa "oho, tie loppu ja tonne pitäis päästä, hihii, ajetaan sit täst vaan läpi". Ja sit kaikki koirat ja niiden idioottiomistajat. Kouluttakaa niitä piskejänne niin ettei ne hauku ja hyökkäile ihan miten sattuu. AAARGH! No saatiinhan se verenpaine tänään kohoomaan ja adrenaliini virtaamaan. Hyvähyyyvä!