Miks aina MUN pitää hävetä, pyytää anteeks käytöstäni, olemassaoloani? Kuitenkin mua saa potkia, heitellä, piikitellä rangaista, syyllistää ihan miten päin vain. Ja sit ihmetellään, miksen arvosta itteeni, miks on huono itsetunto, miksen osaa olla omanikäisteni tai ylipäätään ihmisten kanssa. Niin se on aina ollu. Muut pääsee kuin koira veräjästä - mua rangaistaan eikä mun edes kannata valittaa koska eihän mulla mitään oikeuksia oo. Miks olis?
"Muuten voin oikein hyvin, kiitos kun et kysynyt."
Ja niin mä taas häpesin.
Mutta en enää. Oon surullinen ja vihainen. Ja tunnen itseni niin kovin mitättömäks. Onneks olkoon, tehtävä suoritettu.
