Viikonloppu oli ihana. Konsertti oli ihana. Leffa oli ihana. Oli ihanaa saada mies edes hetkeks kotiin. Tänään sitten koitti arkipäivät ja reikäleivät. Olo on TÖÖT eikä mikään huvita. Tänään en tehny suomen uppsatsin eteen yhtään mitään. Laiskottaa. Naapurin mölyapinat VITUTTAA suoraan sanottuna. Miks ylipäätään on mitään järjestyssääntöjä, jos niitä ei tarvii noudattaa? Tai siis jotkut katsoo, ettei heidän tarvii noudattaa. "Kamoon, meil on pienet bileet. Veli lähtee Argentiinaan." Mutku bileitä ja illanistujaisija on kolme-neljä kertaa viikossa. Onkse veli sit veckopendlare på Atlanten? Jävla idioter. Varför är vissa grisar mer jämlika än andra? Vaikkei meidän pitäny soitella miehen ollessa "ulkomailla", oli pakko pirauttaa ja purkaa turhautumista. Päätettiin, että mennään isännöitsijän pakeille heti kun hän (mies, ei isännöitsijä) kotiutuu. Joo. Voi kun olis sellanen kumileka, hakkaisin lattiaan niin että varmasti alakerran idiooteilla kattorappaukset rapisis.
Tabuja naamaan ja peiton alle. Ei tästä muuten tuu yhtään mitään. Toivottavasti kuitenki herään huomenna sen verran ajoissa, että kerkeen aamukahvitella ennen papin puheille menoa. Siitä on tullu tosi lifesaver, alan pikku hiljaa luottaa ja avautua. Ja ehkä ne solmutkin siitä suoristuu aikanaan. Wouldn't that be just fabulous?!
